Leffa-arvio: American Gangster

Sopranon perhe toi mafiagenren nykyaikaan televisiossa, mutta elokuvissa mafiosot ovat tallanneet aina vain Corleonen klaanin ja Rico "Pikku Caesar" Bandellon jalanjäljissä. Nousu, uho ja tuho -kaavaa on oikeastaan toistettu samanlaisena 1930-luvulta lähtien.

Ridley Scottin American Gangster lupailee olevansa jotakin muuta. Tällä kertaa päähenkilö ei ole rehentelevä amerikanitalialainen, vaan hiljainen ja harkitseva afrikanamerikkalainen Frank Lucas (Denzel Washington).

Lucas ei ole enää mikään nuorukainen. Hän on ajanut 15 vuotta Harlemin rikollispäällikön ja kansansuosikin Bumpy Johnsonin autoa ja oppinut samalla, miten tehdään bisnestä.

Bisnesnäkökulman korostaminen onkin kiinnostavaa. Kun Bumpy kuolee vanhuuttaan, Lucas ottaa hänen paikkansa. Siinä missä Bumpy edusti vanhaa maailmaa, Lucas on kiinni nykyajassa, eli tässä elokuvassa 1960-70-lukujen vaihteessa. Hän luo uudenlaisen organisaation ohi huumekauppaa aiemmin hallinneiden italialaisten ja näiden kanssa symbioosissa elävien mätien poliisien.

Lucas hankkii kokaiininsa suoraan valmistajalta Kaakkois-Aasian viidakoista ja pystyy näin polkemaan hintoja kilpailijoita laadukkaammalla tuotteella. Hän ymmärtää myös brändäyksen tärkeyden kauan ennen Naomi Kleinin No Logoa.

Toisella puolella lakia on renttu mutta rehti poliisi Richie Roberts (Russell Crowe), joka suoraselkäisyytensä takia on kollegoidensa silmätikku.

Todellisia pahiksia American Gangsterissa ovatkin järjestelmää edustavat kierot poliisit, joilla kestää pitkään uskoa, että musta mies voisi olla rikospyramidin huipulla. Mustaihoinen, köyhistä oloista lähtenyt Lucas edustaa tavallista ihmistä ja - ei edes kovin ironisesti - amerikkalaista yritteliäisyyttä.

Okei, American Gangsterissa on jotain uutta: sen päähenkilö on musta ja se keskittyy tavallista tarkemmin sekä mikro- että makrotason huumekauppaan. Kokaiinin valmistus, salakuljetus, pakkaus ja jakelu on kuvattu kiitettävän yksityiskohtaisesti.

Olisi ollut hienoa, jos samalla intohimolla olisi paneuduttu myös ihmisiin. Sekä Lucas että Roberts jäävät paljon ohuemmiksi ja kliseisemmiksi hahmoiksi kuin yli kahden ja puolen tunnin kesto ja vahvat pääosien esittäjät antavat odottaa.

Robertsin tärkein ihmissuhde on ex-vaimo, joka ei kiinnostanut yhtä paljon kuin työ. Lucas puolestaan palvoo äitiään, joka saa pojaltaan lahjaksi kaikkea, mihin köyhässä menneisyydessä ei ollut varaa. Muut sivuhenkilöt jäävät vielä ohkaisemmiksi.

Lucasin ja Robertsin ensimmäinen yhteinen kohtaus on aivan elokuvan lopussa, jolloin heistä tulee hetkessä parhaita kamuja. Myönnetään, tämäkin oli rikoselokuvalle harvinaista. Minusta kuitenkin tuntui, että elokuva olisi voinut alkaa vasta tästä. Silloin olisi voinut syntyä oikeasti erilainen rikoselokuva.

American Gangster perustuu monen muun rikoselokuvan lailla oikeisiin tapahtumiin ja oikeisiin ihmisiin. Tällä kertaa todellisuus on enemmän hidastanut kuin innostanut tekijöitä. Ihan asiallinen elokuva siitä silti syntyi.

Tuomo Tamminen


American Gangster
Ohjaus: Ridley Scott
Rooleissa: Denzel Washington, Russell Crowe, Chiwetel Ejiofor, Lymari Nadal, Josh Brolin
Kesto: 157 minuuttia. Yhdysvallat 2007. K-15.

* * *