Kulmahuone: Lukiolaiset, metelöikää opiskelijavalinnoista

Tämän hetken lukiolaisten on syytä syynätä tarkoin eduskuntaan keväällä tulevaa esitystä opiskelijavalintojen uudistamisesta. Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa tehdään päävalintaan kiintiö, jossa ensimmäistä kertaa korkeakoulupaikkaa hakevat (kiintiö A) ovat etusijalla muihin nähden (kiintiö B). Toisessa vaiheessa todennäköisesti vuonna 2015 päävalinta varataan pelkästään ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville.

Uudistuksen ensimmäiselle vaiheelle on hyviä perusteluja: ei ole mitään järkeä, että kaikki alanvaihtajat sekä täydennys- ja aikuiskouluttautuvat kulkevat samojen valintamenettelyiden kautta kuin uuden uutukaiset abit. Ongelma on kuitenkin se, ettei opiskelija voi edes opiskelupaikasta luopumalla päästä uudessa järjestelmässä takaisin kiintiöön A. Yhdistettynä niin sanottuun pakkohakuun, joka velvoittaa nuoren hakemaan syksyn yhteishaussa ja ottamaan paikan vastaan, uudistus saattaa jättää nuorelle ainoiksi vaihtoehdoiksi väärälle alalle päätymisen tai toimeentulon tyrehtymisen.

Ongelma uudistuksessa, etenkin toisessa vaiheessa, on myös se, että tällä hetkellä aikuis- ja täydennyskoulutus sekä erillisvalinnat eivät missään määrin vastaa mahdollisen muutoksen vaatimiin tarpeisiin. Mitään kehitysehdotuksia siirtymien helpottamiseksi ei ole esitetty yliopistojen eikä ministeriön taholta, vaikka uudistuksen toteutuessa tarvittaisiin totaalista muutosta sekä yliopistojen politiikassa että keinoissa. Joissain paikoissa käyttöön otetut laaja-alaiset tutkinnot helpottavat alan vaihtoa lähitieteissä korkeakoulujen sisällä, mutta uudistus hankaloittaisi huomattavasti alan vaihtamista eri tieteenalojen ja korkeakoulujen välillä sekä sulkisi jo nykyisellään sulkeutuineita erityisaloja kuten lääke- ja oikeustiede.

Tulevaisuuttaan miettivälle abille uudistus tarkoittaa melkoisia paineita: oman alan on löydyttävä kerralla. Nuorten mahdollisuus itsensä ja oman alansa etsimiseen vähentyy radikaalisti. Opetus- ja kulttuuriministeriön odottamaa opintojen nopeutumista ja välivuosien vähenemistä uudistus tuskin tuo tullessaan. Jos olisin abiturientti, ottaisin todennäköisemmin välivuoden tai pari, jotta olisin varma siitä, mitä todella haluan. Opiskelutahtikaan tuskin nopeutuisi, jos ensimmäisen vuoden jälkeen huomaisi ollevansa väärällä alalla; saattaisivatpa opinnot pahimmassa tapauksessa jäädä keskenkin.

Valintauudistus myös asettaa eri puolilla Suomea opiskelevat ja erilaisista taustoista tulevat opiskelijat eriarvoiseen asemaan koulutusvalintoja tehtäessä. Erilaisista taustoista tulevilla abeilla on täysin erilaiset mahdollisuudet saada perheeltään tai tuttaviltaan apua, tukea ja neuvoja omaa tulevaisuuden opiskelupaikkaa miettiessä. Opinto-ohjauksen taso ja määrä vaihtelee lukioiden välillä niin huimasti, ettei auttavaa kättä välttämättä löydy omasta koulustakaan.

Ylioppilaskuntien puolesta asiaa on pidetty esillä ja kritisoitu niin julkisuudessa kuin ministeriön kanssa neuvoteltaessakin. Valitettavasti ministeriötä ei nuorten itsensä etsiminen ja sopivan alan löytyminen tunnu paljoa kiinnostavan. Tässä olisi selvästi parille aktiiviselle abillekin paikka nousta barrikadeille.

Veera Kaleva

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen puheenjohtaja