Perustulo toisi työmarkkinoille kokonaan uusia ihmisryhmiä

Olli Kärkkäinen pohdiskeli Aviisissa (3/2012) perustulon vaikutusta työvoiman tarjontaan ja arveli sen johtavan kotiäitiyhteiskuntaan. Terävä kirjoitus ansaitsee muutaman kommentin.

Olemme Kärkkäisen kanssa samaa mieltä siitä, että perustuloa tulee tutkia enemmän. Esimerkiksi perustulon vaikutusta työvoiman tarjontaan ei Suomessa ole tiettävästi mallinnettu.

Aika paljon silti jo tiedetään. Esimerkiksi vuonna 2007 selvitettiin Kelan mikrosimulaatiomallilla vihreiden perustuloesityksen vaikutuksia tulonjakoon.

Simulaation perusteella käteen jäävät tulot kasvavat pienituloisilla, pysyvät ennallaan keskituloisilla ja hieman laskevat rikkaimmilla.

Tutkimusten mukaan käteen jäävien tulojen kasvu lisää työvoiman tarjontaa erityisesti pienituloisilla.

Perustulo voi toki johtaa siihen, että osa työssäkäyvistä vähentää työtuntejaan esimerkiksi opiskellakseen tai viettääkseen enemmän aikaa perheen parissa.

Toisaalta sen avulla saadaan työelämään ihmisiä, jotka nyt syrjäytyvät työmarkkinoilta ja laajemmin yhteiskunnasta. Ainakin me rakennamme mielellämme yhteiskuntaa, jossa nykyistä useampi pääsee töihin, mutta henkilöä kohti töitä paiskitaan hivenen vähemmän.

Kärkkäinen on oikeassa siinä, että perustulo ei poistaisi kaikkia nykyisen sosiaaliturva- ja veroviidakon kannustinloukkuja. Monia kuitenkin.

Perustulo karsisi myös byrokratialoukkuja eli hallinnollisten esteiden aiheuttamia ongelmia. Nykyään monet heikoimmin pärjäävät eivät osaa tai jaksa hakea heille kuuluvia etuja, mikä voi suistaa heidät köyhyyteen.

Byrokratialoukut myös hankaloittavat töiden vastaanottamista, koska lyhytkin keikkaduuni voi johtaa sosiaaliturvan katkeamiseen ja viivästymiseen. Tässäkin suhteessa perustulo lisäisi työvoiman tarjontaa.

Perustulolla voidaan siis ratkaista iso tukku ongelmia, mutta savottaa riittää sen jälkeenkin. Tuloloukkuja aiheuttavat myös asumistuki ja harkinnanvarainen toimeentulotuki. Perustulo ja muun sosiaaliturvan remontti eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toisiaan täydentäviä ratkaisuja.

Perustulomallia hiottaessa pitää miettiä tarkoin ihmisiä, joilla on erityisen suuri riski ajautua työelämän ulkopuolelle.

Voisiko perustulon porrastaa sen mukaan, pyrkiikö ihminen pysyttelemään työelämässä? Tai sama toisinpäin: ehkä aktiivisesti työtä hakeva voisi saada perustulon päälle lisäkannustimen.

Kärkkäinen pelkää perustulon johtavan kotiäitiyhteiskuntaan, mutta ei mainitse, että itse asiassa elämme sellaisessa jo nyt.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa hoidetaan kotona paljon erityisesti alle 3-vuotiaita lapsia. Vastaavasti kolmekymppiset naiset käyvät meillä vähemmän töissä.

Henkilökohtaisena ratkaisuna lasten kotihoito on kelpo valinta niin isille kuin äideille. On silti ongelmallista, jos naiset sosiaaliturvan tai perhevapaiden takia ajautuvat ja lopulta juuttuvat kotiin.

Äitien vieraantumista työelämästä voi ehkäistä esimerkiksi uudistamalla perhevapaita niin, että isien kannattaa käyttää niistä nykyistä suurempi osa. Perustulo helpottaisi osa-aikatöiden tekemistä, mikä osaltaan auttaisi monia äitejä pysymään työelämän syrjässä kiinni.

Hanna Hakko

ympäristöpolitiikan opiskelija

TAMYn edaattori, Vihreä lista

Oras Tynkkynen

TaYn alumni (tiedotusoppi)

kansanedustaja (vihr.)