Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Mistä tunnet sä barbaarin?

Kunnon barbaari on iso ja lihaksikas taistelukone, joka pukeutuu säällä kuin säällä pelkkiin turkispöksyihin.

Kapuan pubin alakertaan siiderilasi kädessäni ja mietin, lyödäänkö minut miekalla palasiksi juomavalintani takia.

Pitkän pöydän ääreen on kokoontunut toistakymmentä Spektre ry:n scifi- ja fantasiaharrastajaa, joiden on määrä keskustella tänä iltana barbaareista. Vastoin ennakkoluuloja joukon ikä- ja sukupuolijakauma on varsin lavea. Yhdellä on mukana rekvisiittana ihan oikea kahdenkädenmiekka, joka kiertää osallistujien kesken.

Ei kai barbaari siideriä joisi. Loukkaanko näin tilaisuuden henkeä - olisiko sittenkin pitänyt ottaa olutta?

"Hyboriaanisella ajalla juotiin vain viiniä tai vettä. Kävin Howardin Conan-tarinat läpi ja tarkistin. Mistään ei löydy merkkejä viljanviljelystä", vieruskaverini valistaa.

Siideri oli siis hyvä valinta. Ainakin alkuperäisessä muodossaan se tehdään omenoista, joita Conankin olisi saattanut napostella.

Spektren barbaari-illassa kenellekään ei tarvitse erikseen selvittää, keitä ovat Howard ja Conan. Robert E. Howard (1906-1936) oli yhdysvaltalainen fantasia- ja pulp-kirjailija, jonka tunnetuin hahmo on Hyboria-nimisessä maailmassa seikkaillut Conan, barbaari. Suuri yleisö tuntee Conanin parhaiten sarjakuvista ja Arnold Schwarzeneggerin tähdittämistä elokuvista.

"Jos Taru Sormusten herrasta määritteli modernin fantasian, niin Conan määritteli barbaarin", todetaan yksimielisesti.


Keskustelu pyörii kiitettävästi barbaarien ympärillä, vaikka kukaan ei puhetta johdakaan. Hiljaisimpien on tosin vaikea saada puheenvuoroa, sillä pöydässä vallitsee barbaarinen äänekkäimpien laki. Vähitellen puheensorina keskittyy siihen, miten barbaari määritellään.

"Klassisen määritelmän mukaanhan se on ihminen, joka ei puhu kreikkaa tai joka asuu Ateenan ulkopuolella."

"Yleensä barbaari mielletään fantasiakontekstissa sivistymättömäksi villiksi, jolla on kaukasialaisia piirteitä."

Toisin sanoen barbaari on useimmiten lihaksikas valkoihoinen mies, joka on kotoisin seudulta, joka vertautuu tosielämän Eurooppaan. Useimmiten asiaan kuuluu myös se, että pohjoisesta ilmanalasta saapuva soturi pukeutuu pelkkiin turkisshortseihin.

Yksi barbaristi turvautuu internetiin, josta löytyy kuvataiteilija Nalle Virolaisen vanha Tähtivaeltaja-lehdessä julkaistu artikkeli barbaarielokuvista.

"Loppujen lopuksi kaikkien barbaarielokuvien suurin klisee ja myös niiden keskeisin ja ainoa sanoma on niiden rajaton machoilu ja mieskunnon paisuttelu. Kunnon barbaari on iso ja lihaksikas taistelukone, jolla on iso kyr... anteeksi... miekka ja joka on kaikkien sodassa kaikkia vastaan se ikuinen voittaja, johon haluamme niin mielellämme samastua. Barbaari hehkuu ja pursuu sitä voimaa, jota toivoisimme itsellämme olevan, ja hän on myös vapaa ja itsenäinen kaikista maailman kahleista ainakin sen jälkeen, kun hän on onnistunut nuo vangitsijansa ja kahlehtijansa surmaamaan yhdellä hurjalla miekaniskulla."


Naisbarbaareista nousee esiin vain yhdessä Howardin novellissa piipahtanut Red Sonja, joka vuonna 1985 sai oman elokuvankin. Barbaarien sukupuoli ja seksuaalisuus kuitenkin kiinnostavat.

"Eikö biseksuaalisuuden voisi ajatella olevan kaikkein luontevin vaihtoehto barbaarille? Ettei se olisi kiinni yhdessä kapeasti määritellyssä seksuaalisuudessa, vaan panisi kaikkea, mikä liikkuu?"

"Sivistys on homojen hommaa. Antiikin kreikkalaisillahan oli käytännössä kolme sukupuolta: mies, nainen ja nuori poika. Tämä oli nimenomaan sivistystä."

"Kaikki barbaarit ovat enemmän tai vähemmän heteroita. Se on väärin, nyt pitää alkaa kirjoittaa homobarbaareista."

Pöydässä pohditaan pilke silmässä myös "feministisen" barbaaritarinan kirjoittamista: barbaari haluaisi lähteä ryöstelemään, mutta vaimo kieltää, koska ensin pitää siivota. Joku muistuttaa, että ehtihän Conankin olla yhdessä tarinassa "tossun alla".

Feministeillä saattaisi olla jotain sanottavaa näihin feminismin määritelmiin, mutta nyt määritelläänkin barbaaria, ja siinäkin on tarpeeksi tekemistä.


Spektreläiset eivät malta pysyä pelkässä fantasiamaailmassa. Esimerkiksi viikingit, hunnit ja mongolit saavat paljon barbaaripisteitä. Välillä jonkun toisen yritys määritellä barbaari kumotaan suorastaan halpamaisesti:

"Barbaarihan on kuka tahansa, kenet sinä itse määrittelet barbaariksi. Kaikki länsimaalaisethan olivat barbaareja, jos kiinalaisilta tai japanilaisilta kysyttiin."

Tällainen barbaarirelativismi voisi pahimmillaan tyhjentää sanan "barbaari" kaikista siihen liittyvistä voimaa ja kurittomuutta uhkuvista mielleyhtymistä.

Onneksi ajatussuunta ei saa kannatusta. Keskustelu uhkaa muutenkin hyytyä, kun yksi äänekkäimmistä puhujista lähtee Stockmannille ostamaan karkkia.

"Minusta barbaarilla pitää olla joko kirves tai miekka, muuten se ei ole barbaari. Nuija ei ole tarpeeksi", julistaa yksi keskustelija - juuri hän, jolla on itselläänkin miekka mukana. Tämän todetaan tarkoittavan myös sitä, että esimerkiksi Shrek ei kelpaisi barbaariksi.

"Paljon helpompaa olisi, jos jossain olisi kansainvälinen barbaariliitto, johon kaikki anoisivat jäsenyyttä, ja liitto päättäisi, hyväksytäänkö ne jäseniksi vai ei."

"Ja se olisi helppoa: jos ehdokas kykenisi lukemaan sopimuspaperin ja laittamaan nimensä alle, hän ei olisi barbaari."


Tuomo Tamminen, teksti
Teemu Sirviö, kuvitus

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Comment Kirjoittaja (29.03.08, kello 16:40)

    Crom!

    Barbaaritkin tarvitsevat äänenkannattajansa. Olen iloinen että Aviisi on tarttunut tähän tehtävään.




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto