Asioiden oikea laita

Nukkeanimaatio Uralin perhosen nostattamaa kohua on ollut hilpeää seurata. C.G.E. Mannerheimin kuvaamisesta korsettipukuisena lahtarina ovat imaisseet papuja syvälle sieraimiinsa ennen kaikkea netin keskustelupalstojen isänmaalliset urhot mutta myös kunnon konservatiivipoliitikot.

Pisimmälle on mennyt kristillisdemokraatti Bjarne Kallis, jonka mukaan tällainen häpäisy synnyttää mielipahaa sadoilletuhansille suomalaisille. Tästä hän vetää vielä loogisen johtopäätöksen, ettei yhteiskunnan pitäisi tukea mitään sellaista projektia, joka loukkaa suuria kansalaisryhmiä.

Tällä logiikallahan tukea ei voi myöntää millekään projektille, sillä ainahan halutessaan saa kasaan joukon loukkaantumisalttiita ihmisiä. Sitä paitsi taiteen tehtävä on nimenomaan ravistella keskusteluun - myös vaikeista ja hämmentävistä asioista, kuten Mannerheimin kaltaisiin jumalhahmoihin liittyvistä tabuista.

Eikä suurin näistä tabuista ole Marskin huhuttu mieltymys miehiseen lihaan, vaan se, että myös hänen elämäänsä mahtui sellaisia tekoja, joista olisi voinut ansaita aitiopaikan alakerran ukon valtakunnassa. Marsalkan "pimeistä puolista" on vain tapana vaieta, koska ne eivät sovi hänen myyttiinsä.

Nämä puolet liittyvät Tampereen kohtaloon kansalaissodassa. Sen palauttamiseen kansakunnan tietoisuuteen Katariina Lillqvist vahvasti symbolisella animaatiollaan pyrki. Kevättalvella 1918 Tampere pommitettiin maan tasalle ja kaupungissa murhattiin satapäin aseettomia kansalaisia Mannerheimin silmien alla.

Tästä syystä Lillqvistin ja lukuisien muiden muistiin on painunut vähemmän mairitteleva - mutta yhtä lailla todellinen - kuva Mannerheimista.

Kalliksellekin siis muistutukseksi: yhtä lailla kuin isoa lössiä loukkaa Mannerheimin kansalaissodan aikaisen toiminnan tonkiminen, varsin monia loukkaa myös niistä vaikeneminen ja hänen muistelemisensa pelkkänä itsenäisyyden taanneena ylipäällikkönä.

Olli Koikkalainen
Aviisin sivari ja
filosofian maisteri
(pääaine historia)