Hassut pojat

Tampereen ensimmäinen stand up -karnevaali järjestetään mahdottoman hauskoissa olosuhteissa. Kello on kuusi helmikuun ensimmäisenä perjantaina ja tonni loskaa on romahtanut taivaalta jalkakäytävälle.

Pujahdetaan siis sisään Teerenpeliin, laskeudutaan kierreportaita alakertaan, mennään baaritiskin ohi ja astutaan keittiön läpi käytävään, joka vie backstagelle.

Itse takahuone on pienehkö koppi työntekijöiden pukuhuoneen vieressä. Sinne on mahdutettu parin vihreän sohvan ja vanhan tuolin lisäksi piirtoheitin ja bassovahvistin.

Kaksipäiväisille stand up -karnevaaleille on buukattu kahden illan mittaan 11 eri esiintyjää neljään eri paikkaan. Teerenpelin takahuoneessa on kuitenkin vielä hiljaista, sillä ensimmäiseen esitykseen on aikaa vielä tunti. Paikalla on vain Muppetien rumpali-Elukalta näyttävä JP Kangas.

Vähitellen huoneeseen alkaa valua lisää väkeä. Tuossa on Pekka Jalava, pitkänhuiskea mies, jonka Moleskine-merkkinen muistikirja on täynnä pientä piperrystä.

“Tätä muistikirjaa ovat käyttäneet Jalava ja Picasso", hän vitsailee.

Jalava selailee muistikirjaansa.

“Ei ole tullut pitkään aikaan uusia juttuja. Tämä on ollut täynnä pitkään."

Riku Sottinen polttaa käytävällä punaista Smartia. System of a Down -t-paitaan pukeutunut Sottinen on paikalla ajoissa, koska hän toimii illan ensimmäisenä MC:nä.

Suomen stand up -piirit ovat sen verran tiiviit, että kaikki tuntevat toisensa. Puheissa vilahtelee koko ajan viittauksia vanhoihin toilailuihin ja muihin juttuihin, joita ulkopuolisen on mahdoton ymmärtää.

Esimerkiksi nyt Jalava huvittaa Sottista kertomalla lapinmies-jutuistaan, joiden ytimenä on ilmeisesti hashulla laphinmurtheella puhuminen.

“Aluksi siinä oli vitsejä, mutta ei enää", Jalava sanoo.

“Ei tuossa ole mitään vitun järkeä", Sottinen nauraa.

“Lapinmiehellä on jo paljon faneja", Jalava vakuuttaa.

Puhe kääntyy suomalaiseen televisiohuumoriin. Ei ole kovin yllättävää, että takahuoneen väki ei arvosta suurinta osaa uusista sketsiohjelmista.

“Ei muuta kuin Ylelle vaan, sen vitun Kätevän emännän perään", kuuluu tuomio jostain yritelmästä.

Sottinen muistelee vanhaa sketsi-ideaansa. Kuvassa olisi tuulinen pelto, jonka etualalla sojottaa rautakanki. Jostain horisontin takaa ilmestyisi tyyppi, joka juoksisi pellon poikki ja tökkäisi kielensä kiinni tankoon.

Joku muistaa, että kaupungilla pitäisi olla samana iltana skinhead-bändien yhteiskeikka. Huonoja vitsejä alkaa lennellä välittömästi.

“HC-teekkareita, vain haalareiden yläosat päällä", Jalava sanoo.

“Älkää menettäkö toivoa - leukemiasta voi parantua", Kangas toteaa.

“Ehkä ne käyvät joukkohoidoissa", Sottinen jatkaa.

Juuri näin fiksua täällä on.

Kello 18.45 Riku Sottinen pieraisee.

“Tätä se on takahuoneessa", hän sanoo.

Ensimmäiseen esitykseen on varttitunti. Koomikot toivovat, että katsojat tulisivat paikalle ajoissa.

“Esiintyminen ei jännitä, mutta vituttaa, jos ei tule yleisöä", Kangas sanoo.

“Vittu kun muistaa ne ekat keikat. Ekalta keikalta en muista mitään, mitä puhuin lavalla", Sottinen muistelee.

“Vessassa tuli käytyä", Kangas komppaa.

Hän muistelee, kuinka omituisiin asioihin aloittelijana kiinnitti huomiota.

“Mietin, miten seison lavalla. Oli hirveän tarkasti mietittyjä taukoja, joilla ei ollut mitään väliä, kun oli ihan paska juttu."

Keskustelu pyörii muutenkin työasioiden ympärillä. Sottinen kertoo jutun, jonka oli kuullut Mika Eirtovaaran keikalla edellisiltana.

“Jos Karalahti ja Kaisa Varis sais lapsia, miten vitun tyhmiä ne olisi? Eikä muuta. Se oli hyvä keikka, paras mitä olen nähnyt. Ja olen nähnyt pari."

Hän pistää tupakaksi.

Kangas menee toiseen huoneeseen valmistautumaan esiintymistä varten. Kello on tasan seitsemän, melkein showtime. Hän palaa pörhöttämään vielä hiuksiaan peilin edessä. Kasvojen tiellä roikkuva tukkapehko on Kankaan tunnusmerkki lavalla.

Sottisen tehtävä MC:nä on lämmitellä yleisö varsinaisia esiintyjiä eli Kangasta ja Sami Hedbergiä varten. Hedbergiä ei tosin näy eikä kuulu, vaikka hänen pitäisi esiintyä noin puolen tunnin päästä.

Sitten Sottinen keksii hyvän spiikin.

“Outo mutta ihan hetero JP Kangas. Niin minä sinut kuulutan."

Sottinen lähtee takahuoneesta ja luovii yleisön läpi nurkkaan, joka on varattu esiintymistilaksi. Ohjelma on varttitunnin myöhässä.

Hän tarttuu mikrofoniin.

“Hiljaa! Minä esiinnyn."

Se naurattaa.

Sillä välin Kangas on siirtynyt yleisön viimeisen rivin taakse, jossa hän juttelee vihdoin löytyneen Sami Hedbergin kanssa. Kun Sottisen lyhyt lämmittelysetti päättyy, Kangas kävelee mikrofonin luo tuoppi yhdessä ja muistilappu toisessa kädessä.

Kasvot erottuvat hädin tuskin hiusten takaa.

“Epäilen että parturini käyttää huumeita."

Se naurattaa jo paljon.

Takahuoneeseen on ehtinyt taas uutta väkeä. Ismo Leikola napisee tapahtuman järjestelyistä. Syynä on, että hänen pitäisi olla parhaillaan Las Palmasissa, mutta baarilla on ollut ongelmia anniskeluluvan saamisen kanssa, joten esiintymiset on peruttu.

Iltalehdessä mainostetaan amerikkalaisen Raphie Mayn keikkaa. Koomikot kiroavat lippujen korkeita hintoja - 37 euroa - ja Hedberg kuittailee Leikolalle siitä, että tämä esiintyy ulkomaan ihmeen lämmittelijänä.

Sottinen naureskelee härskille runkkausvitsille, josta ei oikein saa selvää, mutta ainakin siihen liittyvät auto, ylinopeus ja huora. Hedberg valmistautuu esiintymiseensä tiedustelemalla, mitä lähistöllä sijaitsevia paikkakuntia voisi käyttää pilkan kohteena jutussaan.

Kangas tulee röyhtäillen sisään.

“Lievästi häiritsi, kun puhelin oli tärinällä."

Käytävässä Ismo Leikola laittaa deodoranttia kainaloon.

Varttia vaille yhdeksän illan ensimmäinen osuus on ohi ja yleisö ajetaan pois alakerrasta. Takahuoneessa koomikot suunnittelevat, kuka videoi kenenkin osuuden ja onko kamera jo latautunut tarpeeksi.

Pekka Jalavan pitäisi mennä kohta esittelemään illan loput esiintyjät. Hän kävelee edestakaisin käytävällä ja kurkistaa välillä yleisön puolelle.

“En osaa päättää, mitä tekisin lavalla. Tuntuu, että on pelkkiä paskoja juttuja. En tiedä, kertoisinko tästä päivästä vai en", hän tuskailee.

“Mutta kohta minä olen eräopas."

Ensimmäisenä esiteltävänä Jalavalla on stand up -karnevaalin järjestäjä Arimo Mustonen. Hänellä on ollut kiireinen ilta, kun asioita on pitänyt säätää viime tingassa.

Oviaukossa seisovan Mustosen kenkä naputtaa lattiaa ja sormet näpräävät karmia. Sitten hän lähtee tuoppi kädessään ravintolan puolelle.

Takahuoneen väestä esiintymättä on enää Ismo Leikola, joka rummuttaa jalkoihinsa. Leikolan lavapersoona on suurenneltu ja vääristelty versio siitä, millainen hän on siviilissä. Hän pyörittelee samanlaisia aiheita nytkin, hektisenä ja innokkaasti.

“Sitä olen miettinyt, kun jotkut vitun amerikkalaiset sanoo, että ei kaikki muslimit ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja. Se on sama kuin sanoisi, että ei kaikilla, joilla on selkäreppu, ole Downin syndroomaa, mutta kaikilla, joilla on Downin syndrooma, on selkäreppu."

Pian Leikola ideoi Täysin julkinen salaseura ry:n perustamista.

“Kaikki pöytäkirjat julkaistaan netissä ja kaikki toiminta on julkista, mutta se olisi silti salaista."

Hieman epäselväksi jää, mikä salaseuran idea tarkalleen ottaen olisi.

“No niin niin, kaikki olisi julkista mutta se olisi silti salaseura. Ensimmäinen sääntö: tästä salaseurasta puhut. Toinen sääntö: tästä puhutaan vittu enemmän."

Joku keksii, että kokoukseen tultaisiin läpinäkyvät huput päässä.

Sen jälkeen keskustelu kääntyy siihen, miten Ku Klux Klan sai nimensä kiväärin lataamisäänestä ja miten erilaista historia olisi ollut, jos perustajilla olisi ollut Winchestereiden sijaan leivänpaahtimia tai partakoneita.

Leikolan ehdotus on tididii, tididii - Nokia tune. Kaikki nauravat.

Ohjelma on myöhässä enemmän kuin viisitoista minuuttia, kun Leikola lopulta kävelee lavalle.

Ravintola on tupaten täynnä.

Pian kaikki nauravat.

Tomaatteja! Tomaatteja! -stand up -festivaali Yo-talolla lauantaina
26. huhtikuuta.

Olli Sulopuisto, teksti
Timo Marttila, kuva