Klassikkoni: Herrasmiesliiga

Eräänä myöhäisiltana vajaa vuosikymmen sitten päädyin kanavasurffailun päätteeksi Neloselle, jossa silmiin osui jotain sairasta mutta kumman kiehtovaa: töpselinokkainen eukko kiduttamassa kahta tuoliin köytettyä tieinsinööriä eroottisella tanssillaan.

Ihme ja kumma, ohjelma ei paljastunut 4D-dokumentiksi, vaan brittikomediasarjaksi Herrasmiesliiga. Sarjan umpikiero huumori, huolellinen käsikirjoitus ja komeat puitteet iskivät välittömästi lähtemättömän jäljen.

Ikävä kyllä muistin katsoa Herrasmiesliigaa vain satunnaisesti, joten kokonaiskuvan muodostamista varten täytyi odottaa dvd-julkaisuja. Odotus kannatti, sillä sarjan lukuisat yksityiskohdat avautuvat vasta useiden töllötyskertojen jälkeen.

Oudot tapahtumat sijoittuvat Royston Vaseyn kylään, jonka opastekyltti jo kertoo, ettei kaikki ole kohdallaan: "Royston Vasey - YouÂ’ll never leave." Kylän omaleimainen paikalliskulttuuri koituukin monen pahaa-aavistamattoman kohtaloksi.

Vaaralliseksi osoittautuu etenkin kyläkaupan sisarus- ja aviopari Edward, 84 vuotta, ja Tubbs, 33. Heidän käsittelyynsä joutuu tieinsinöörien lisäksi muun muassa transsukupuolinen taksikuski Barbara, joka pakkonaitetaan pariskunnan hirviöpojalle.

Kadehdittava ei ole monen muunkaan kohtalo. Benjaminin psykoottiset sukulaiset pyrkivät tekemään hänestä terraariolemmikin, kun taas nuorista pojista pitävän saksalaisherra Lippin vaimo paljastuu vampyyriksi. Lihakauppias Hilaryn myymä ihmisliha puolestaan synnyttää ruttoepidemian.

Hulvattomat henkilöhahmot (jotka ovat miltei kaikki saman mieskolmikon näyttelemiä) ja karmiva ilmapiiri viittauksineen Hohdon, Uhrijuhlan ja Manaajan kaltaisiin kauhuleffoihin luovat Herrasmiesliigasta ehdottoman klassikon, jonka viehätys ei kulu kovassakaan käytössä.

Olli Koikkalainen

Herrasmiesliiga (The League of Gentlemen). Tv-sarja (kolme tuotantokautta 1999-2002) ja elokuva Apocalypse (2005).