Tervetuloa talkoisiin!

Tampereen yliopiston perustutkinto-
opiskelija kuluttaa vuosittain keskimäärin 6 514 euroa yliopiston budjettivaroja, vaikka mukaan ei otettaisikaan melko pysyviä tilakustannuksia.

Summasta kertyy koko viisivuotisen tutkinnon aikana kaikkine kuluineen keskimäärin noin 39 000 euroa. Tässä on koottuna Sinua varten, arvon opiskelija, vinkkilista kuluja helposti pienentävistä säästötoimista, joita yhteishenkeä nostattavasti yliopistolla kutsutaan talkoiksi.

Koska opiskelet Tampereen yliopistossa, olet tehnyt jo yhden talkooratkaisun. Tampereen yliopistoon otettiin toissa vuonna 2,6 uutta opiskelijaa yhtä opettajaa kohti.

Luku on valtakunnallista keskiarvoa, mutta monialaisten yliopistojen joukossa erotumme eduksemme siinä, että yhtä opettajaa kohti on paljon opiskelijoita. Jo opintolinjaa valitessa kannattaa miettiä tarkkaan, mikä ala sopii verovaroin kustannettavaksi.

"Ala, jossa opinnot voi suorittaa massaluentoina ja kirjatentteinä, on säästeliäs", Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri Johanna Hiden vinkkaa.

Kansantalouttamme erityisen paljon ajatteleva ylioppilas käy kirjautumassa pankin kautta läsnä olevaksi opiskelijaksi, mutta välttelee sen jälkeen kampusaluetta. Opettajien palkkakustannuksia kertyy erityisesti pienryhmäopetuksesta.

"Yksi vaihtoehto on perustaa opintopiirejä, joissa yksi käy luennolla ja kymmenen kopioi", kansantaloustieteen professori Hannu Laurila sanoo.

Isot kirjatentit rasittavat opettajia massaluentoakin vähemmän. Erityisen suositeltavaa on suorittaa opintojaan Suomen virtuaaliyliopiston verkkoympäristöissä, jolloin säästetään niin kirjoissa kuin tiloissakin.

"Luennoilla käynti ei ole enää nykytekniikalla välttämättä halpaa. Materiaali voi olla netissäkin", Laurila sanoo.

Verkkokursseilla opiskelija voi tulostaa kaikki opetusmateriaalit netistä omalla tulostimellaan. Yliopiston tietokoneluokkia käyttävät opiskelijat kuluttavat yhä ilmaisia 200 tulosteen kiintiöitä, joista muodostui tietokonekeskukselle viime vuonna noin 61000 euron lasku.

Vuonna 2005 Tampereen yliopiston kirjaston aineistojen ostoon kului 1,18 miljoonaa euroa, vaikka luvussa ei ole mukana laitoskirjastoja. Helppo tapa säästää verovaroja olisivat verkkokirjat.

Yksittäiselle verkkokirjalle syntyy kyllä suurin piirtein saman verran kustannuksia kuin nidotulle kirjalle, mutta käyttö on tehokkaampaa. Viime vuosina e-kirjojen ostoa onkin lisätty.

"E-kirjoissa hinta-laatusuhde on siinä mielessä hyvä, että yleensä yhtä e-kirjaa voi lukea useampi henkilö samaan aikaan ja se on käytettävissä myös kotona", informaatikko Aniita Ahlholm-Kannisto Tampereen yliopiston kirjastosta kertoo.

Yliopiston ehdottomasti suurin yksittäinen kustannuserä on henkilöstön palkat. Tampereen yliopiston 90 miljoonan euron budjetista noin 60miljoonaa euroa kuluu palkkoihin.

"Palkathan ovat nousseet viime vuodesta aivan tavattomasti, mikä tarkoittaa sitä, että virkojen vakinaista täyttöä säädellään nyt erityisesti. Siitä saadaan joustovaraa, jotta ei jouduta olemassa olevaa henkilökuntaa koskeviin toimiin, kuten lomautuksiin, puhumattakaan nyt irtisanomisista", Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti sanoo.

Palkat ovat nousseet uuteen palkkausjärjestelmään siirtymisen takia kahdessa vuodessa noin 15 prosenttia.

"Valitettavasti emme ole saaneet rahaa palkkauudistukseen valtiolta tavoitteiden mukaisesti", Lahti sanoo.

Toiseksi suurin menoerä palkkojen jälkeen ovat tilakustannukset. Yksiköt eli esimerkiksi laitokset varaavat maksusta tilojaan tilapalveluyksiköltä.

"Yksiköt suhtautuvat nykyisin entistä tiukemmin tilankäytön tehokkuuteen ja näyttävät luopuvan joistain tarpeettomista tiloista. Se on ihan positiivinen kehityssuunta", Lahti sanoo.

Määräaikaisissa työsuhteissa olevat opettajat ja erityisesti vain määrättyinä tunteina kuluja aiheuttavat tuntiopettajat kantavat ansiokkaasti oman kortensa kekoon säästöissä, sillä heidän palkkaamisensa on selvästi halvempaa kuin vakituisten virkojen perustaminen.

"Opettajat joutuvat osallistumaan näihin talkoisiin: Sijaisia ei käytetä kovinkaan paljon. Kun paikkoja tulee auki, niitä ei täytetä saman tien. Katsotaan, pärjätäänkö vähemmällä väellä ja tehdään yhteisesti se puuttuva työ", Lahti sanoo.

Opettajien lisäksi hallintohenkilökunnalle on varattu oma paikkansa talkoissa. Valtion tuottavuusohjelmassa henkilökuntaa on vähennettävä opetusta ja tutkimusta vaarantamatta.

"Hallintopuolen yhdistämistä voidaan miettiä pidemmällä aikavälillä, mikä koskee kaikkea tiedekuntahallintoa ja muuta taloushallintoa. Tehtäisiin palvelukeskuksia, jotka olisivat tiedekunta- tai kiinteistökohtaisia", Tampereen yliopiston talousosaston päällikkö Ilkka Leveelahti sanoo.

Tampereen yliopisto perusti viime vuonna TAY-Palvelut eli ulkoisti tekniset palvelunsa. Järjestelyn ansiosta yliopisto säästää vuosittain noin 110 henkilötyövuotta.

Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto ovat muodostamassa yliopistoallianssin. Yhteenliittymää on puolusteltu voimakkaasti opetusministeriön rahavirtojen kasvulla.

"Me muut yliopistot osallistumme innovaatioyliopiston rahoitustalkoisiin, koska sehän saa aivan eri tavalla rahaa. Huomattavasti paljon vähemmän allianssiin tulee rahaa, kuin mihin me olemme pyrkineet. Ei kaukana ole sekään, että rahoitus pysyisi samana", Lahti sanoo.

Yliopisto-opiskelu maksaa myös opintotuen muodossa. Viime vuonna Tampereen yliopiston läsnä olevista opiskelijoista noin puolet sai opintotukea, mikä on valtakunnallisesti hiukan vähemmän kuin muissa yliopistoissa keskimäärin.

Suurin syy sille, ettei opiskelija nosta tukea, on verotuloja tuottava ansiotyö. Ilahduttava on myös ilmiö, jossa yhä useampi Tampereen yliopiston opiskelija pitää itseään päätoimisena opiskelijana, vaikka työskentelee kokopäiväisesti.

Yliopisto-opiskelusta koituu myös sivukuluja. Yliopisto maksaa Atalpan liikuntaohjelmiston, joka maksoi viime vuonna noin 94 000 euroa. Summa tekee kuitenkin vain noin kuusi euroa tutkinto-opiskelijaa kohden.

Liikunnan tiedetään säästävän terveydenhuoltomenoja, mutta halvan liikunnan mahdollistavan Atalpa-tarran osti viime vuonna vain 2 900 opiskelijaa.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö onkin liikkumattomien opiskelijoiden täystyöllistämä. Opiskelijoiden maksuilla katetaan kuitenkin vain noin 18 prosenttia asemien kuluista.

Tampereen aseman viime vuoden kulut olivat 4,7 miljoonaa euroa eli 213 euroa opiskelijaa kohden. Tampereen yliopiston opiskelijoista eniten yhteiskunnan taloutta rasittavat YTHS-käynneillään humanistit, seuraavaksi eniten yhteiskuntatieteilijät sekä kauppa- ja hallintotieteilijät.

Kaikkein vähiten lääkärissä ramppasivat kasvatustieteilijät ja toiseksi vähiten lääketieteilijät.

Opiskelijat kuluttavat yhteiskunnan rahoja myös syödessään, sillä Kela tukee avokätisesti jokaista opiskelijalounasta. Vuonna 2007 Kela käytti ateriatukeen 24 miljoonaa euroa.

Kukin opiskelija voi omat keittotaitonsa arvioiden kokeilla, millaisia säästöjä kotona kokkauksesta syntyisi. Jos on näppärä käsistään eikä aterian loihtimiseen kulu niin paljon aikaa, että se viivästyttäisi opintoja, omat eväät yliopistolla voi olla kelpo ratkaisu.

"Ylivoimaisesti tehokkain keino, millä opiskelija voi säästää, on se, että tekee ahkerasti työtä opintojensa eteen ja valmistuu kohtuullisessa ajassa", Timo Lahti tiivistää.

Minimiopintoviikkomäärä maisterintutkinnossa on 160 opintoviikkoa eli 300 opintopistettä.

"Olemme saaneet palautetta opetusministeriöltä, että tutkintomme ovat aika laajoja. Keskilaajuus tutkinnoissamme on noin 190 opintoviikkoa. Se tarkoittaa, että jokaisella opiskelijalla on oikeastaan yhden vuoden opinnot yli minimin", Tampereen yliopiston opinto- ja kansainvälisten asioiden osaston päällikkö Mikko Markkola sanoo.

Opintojensa loppusuoralla olevan opiskelijan ei kuitenkaan kannata mennä liiallisuuksiin hoppuilussa. Opetusministeriö maksaa yliopistolle tutkinnosta takaisin samansuuntaisen rahatukun, joka maisterin kouluttamiseen on mennyt.

Aina on aikaa tarkistaa yhdellä puhelinsoitolla oman koulutusalansa kansliasta, kannattaako yliopiston budjetin kannalta palauttaa tutkintohakemuksensa tänä vuonna vai peräti vasta ensi vuonna.

"Jos tutkintoja on jollakin alalla liian vähän, ei saada kaikkia rahoja, mutta yliopisto ei saa myöskään tavoitteen ylittävistä tutkinnoista ekstrarahaa valtiolta", Hiden muistuttaa.

Tampereen yliopistossa tehtiin viime vuonna ennätykselliset 1 093 ylempää korkeakoulututkintoa, mikä on enemmän kuin yhtenäkään vuotena aikaisemmin, mutta kuitenkin vähemmän kuin opetusministeriön tavoite. Tavoitteeseen yllettiin kaikilla muilla koulutusaloilla paitsi yhteiskuntatieteellisellä ja luonnontieteellisellä.

Erityisen kalliita tutkintoja Tampereen yliopistossa ovat teatteritaiteen maisteri, joka maksaa 124 000 euroa ja lääketieteen lisensiaatti, jolle tulee hintaa 82 000 euroa. Halvimpia maistereita valmistuu psykologiasta 18 000 eurolla, toisiksi halvimpia terveystieteistä 22 000 eurolla ja kolmanneksi halvimpia kauppatieteistä 26 000 eurolla.

Humanistinen koulutus maksaa kutakuinkin keskihinnan maisterilta eli 40 000 euroa ja yhteiskuntatieteellinenkin 35000 euroa. Lohdullista on kuitenkin se, että perustutkintokoulutuksen kustannukset ovat alle valtakunnallisen keskiarvon.

Yhden maisterin hintaan sisältyy suhteutettuna niidenkin opiskelijoiden hinta, jotka eivät tuottaneet tutkintoa. Tampereen yliopiston läpäisyprosentti on kasvussa, joten 5-6 vuotta sitten aloittaneista 77,3 prosenttia on valmistunut.

Koulutusohjelmien kustannuserot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta kustannustehokkuudesta. Jos suhteellisen halvasti koulutettu maisteri ei saa töitä, koulutuseurot menevät yhteiskunnan kannalta hukkaan.

Tampereen yliopistosta vuonna 2006 tutkinnon suorittaneista vain 3,3 prosenttia oli työttömiä vuoden päästä valmistumisesta. Kuitenkin humanistisissa ja yhteiskunnallisissa tutkinnoissa, jotka eivät valmista suoraan mihinkään ammattiin, työttömyys oli kaksinkertaista keskiarvoon verrattuna.

Jos verrataan keskenään tutkintojen hintoja, työllistymislukuja ja tulevassa ammatissa tuotettavia verovaroja, luvut alkavat kertoa oleellisempia asioita. Voidaankin ajatella, että yleishumanistien koulutuksen suhteellinen halpuus yhteiskunnalle on vain näennäistä.

Toinen ihmetyksen aihe on näyttelijäntyö, joka ei työllistä kovinkaan hyväpalkkaisiin töihin, mutta maksaa yliopistoille julmetusti.

Työllistymisen, koulutuksen hinnan ja tulevan palkan kannalta tehokkaita aloja ovat esimerkiksi psykologia, lääketiede ja kauppatiede. Näiden alojen opiskelijat tekevät palveluksen isänmaallemme.

Lähteet: OPM, YTHS, KOTA-tietokanta, Tampereen yliopisto, Tampereen yliopiston tilinpäätös 2007, Atalpa ja Kela

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Hannele Alanko, kuvitus