Rahan ja tiedon symbioosi

Yrityksistä on tullut yliopistoille joko peikkoja tai pelastajia. Yritysten pelätään yhtäältä saavan liikaa valtaa opetuksen ja tutkimuksen sisältöjen määrittelyyn. Toisaalta rahaa ja yhteyksiä elinkeinoelämään kuitenkin tarvitaan, koska valtioltakaan ei tarpeeksi massia heru.

Aihe on ajankohtainen, koska uusi yliopistolaki on valmisteilla. Siinä linjataan, mistä ja miten yliopistot tulevaisuudessa rahansa saavat. Yliopistot voivat joka tapauksessa kerätä rahaa nykyistä vapaammin. Huolena on se, että kaikkien yliopistojen rahankeräyslippaat eivät ole yhtä houkuttelevia.

Tekniikan alalle rahaa varmasti piisaa, mutta humanististen tieteiden ystävillä harvoin on ylimääräistä rahaa jaettavaksi. Tästä huolimatta hallitus aikoo palkita rahan keruussa onnistuneita yliopistoja entisestään. Monialayliopistot ovat syystäkin huolissaan.

Tällä ulkopuolisella rahoituksella tarkoitetaan ennen kaikkea yrityksiltä kerättävää rahaa, mutta keskustelua aiheesta ovat käyneet lähinnä poliitikot ja eriarvoistumista pelkäävä yliopistoväki.

Harvoja innovaatioyliopistoa puolustavia puheenvuoroja lukuun ottamatta yritysjohtajat ovat pysyneet keskustelun ulkopuolella. Tämä vaitonaisuus on harmillista, sillä yrityksiä ei voi poistaa yhtälöstä, jolla yliopistojen tulevaisuus ratkaistaan. Yliopistot pystyvät kuitenkin palvelemaan yritysten tarpeita ilman, että niitä siihen erikseen painostetaan.

Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ilmaisi asian viisaasti Aamulehden Asiat-liitteen haastattelussa (13. huhtikuuta): Innovaatiot syntyvät yrityksissä, eivät yliopistoissa. Innovaatio on sitä, että tehdään tiedosta rahaa. Yliopistot tekevät rahasta tietoa.

Yliopistot ja yritykset ovat siis symbioosissa, tahtovat tai eivät. Sekä epäluulojen poistamisessa että rahan keräämisessä voisi auttaa aktiivinen alumni-toiminta anglosaksisen maailman tapaan. Yritykset ja yliopistot kaipaavat selvästi välittäjiä ja keskustelijoita, jotka ymmärtävät molempia osapuolia.

Tuomo Tamminen