Kauneuden ja hyvyyden yliopisto

Tiedolla ei ole enää samanlaista itseisarvoa kuin ennen. Tiedon intressit määritellään entistä useammin jossain muualla kuin yliopistoissa, ja muihin kuin taloudellisesti perusteltaviin hankkeisiin on vaikea saada rahaa.

Perinteiset yliopistot ovat kuitenkin saamassa kilpailijoita, jotka eivät ole sidottuja nykyisiin oppimiskanaviin. Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion assistentti, filosofi Tere Vadén on ollut perustamassa yhtä vaihtoehtoista oppimiskanavaa.

Hän on yhdessä aikuiskasvatuksen professorin Juha Suorannan kanssa perustanut Suomeen Wikiopiston, joka on jo maailmalla pyörähtänyt hyvin käyntiin. Wikiopisto eli Wikiversity on Wikipedian sisarprojekti. Se on saanut inspiraationsa Wikipediasta, siinä on paljon samoja toimijoita mukana ja sitä hallitaan osittain samalla tavalla.

"Olisi tärkeää, että Wikiopistossa olisi myös sellaisia itseopiskelun, tiedonsiirron ja tiedon säilyttämisen muotoja, joita länsimainen tieteellinen perinne ei tee. Opistoon voisi tulla esimerkiksi Pokemonia tai mitä tahansa epätieteellistä tiedon opiskelua ja tiedonsiirtoa", Vadén toivoo.

Suomessa Wikiopisto aloitti tammikuussa. Opistossa ei ole vielä tarjolla kuin muutama kurssi ja opintopiiri, mutta Vadén uskoo, että vertaistoiminta tulee lisääntymään lähivuosina.

"Näkymättömät yliopistot ovat tärkeitä. Kaverit, jotka ovat ympäri maailmaa ja muilla laitoksilla, ovat paljon tärkeämpi yhteistyöverkosto kuin oma yliopisto, mihin kuulutaan muodollisesti."

Wikiopisto ei ole virallisesti vastaisku tehokkuus- ja talousajattelulle, joka opiskeluunkin yhä useammin liitetään. Käytännössä toiminnassa on kuitenkin mukana kritiikkiä. Suomessakin hallitus päätti äskettäin esimerkiksi antaa lisää rahaa niille yliopistoille, jotka saavat hankittua tarpeeksi yritysrahoitusta.

"Osittainhan se on ihan normaalia. Totta kai kannattaa tutkia sellaisia aiheita, joista ympäröivä yhteiskunta on kiinnostunut. Ongelma on siinä, jos yksityisestä rahasta tulee ainut tai vallitseva malli. Yritysraha annetaan usein olettaen, että siitä seuraa lisää rahaa rahoittavalle yritykselle. Yritys sanoo, että tehkää meille seuraava menestystuote tai miettikää siihen liittyviä kysymyksiä. Se on ongelma", Vadén selvittää.

"Tieteen tekeminen on vaarassa ja monissa yliopistoissa ja monilla laitoksilla suorastaan lopetettu, koska enää ei tehdä mitään muuta kuin teknologiaa. Tutkitaan pelkästään sellaista, jolla on jotain mahdollisimman suoraa sovellettavuutta. Me kuvittelemme, että on olemassa jokin suomalainen tiede, joka antaa kilpailuetua suomalaisille yrityksille, mikä on ihan naurettava ajatus kaiken kaikkiaan."

Rahaa käytetään myös innovaatioyliopistoon, johon Taideteollinen korkeakoulukin aiotaan liittää heidän oman ylioppilaskuntansa vastustelusta huolimatta. Näin pyritään luomaan kansainvälistä huipputiedettä ja ohjaamaan taiteen opiskeluakin kohti tuotteistamista ja tuottavuutta.

Vadén voisi ottaa asiasta "paljonkin hertsiä", mutta katsoo hankkeen olevan ohimenevä ilmiö.

"Minä suhtaudun näihin innovaatioyliopistoihin ja muihin opetusministeriön hankkeisiin siten, että aikansa kutakin. Nyt pistetään yhteen ja kahdenkymmenen vuoden päästä taas hajotetaan ja palataan pieniin yksiköihin."

Huipputieteen ja tuotteistamisen vaateet ovat Vadénin mukaan keskenään ristiriidassa, sillä huipputieteen tekeminen ei onnistu parissa vuodessa. Kuitenkin haluttaisiin nopeita menestystuotteita ja varmaa vastinetta rahoille.

"Jos tehdään huippututkimusta, sitä ei voi valvoa eikä seurata eikä todentaa. Tutkimusryhmille täytyy antaa autonomia, ja niiden täytyy antaa tehdä, mitä ne haluavat. Tästä seuraa, että yhdeksän kymmenestä ei rahoittajien ja opetusministeriön kannalta tuota mitään, vain yksi tuottaa. Ja tämä on se, mikä heidän on vaikea hyväksyä", Vadén sanoo.

Voitontavoittelu ja talousajattelu ovat kielenkäyttöä myöten alkaneet korostua kaikilla yhteiskunnan ja elämän osa-alueilla. Suomestakin haluttaisiin tehdä oma brändinsä. Monia kapitalismin kehitys jo huolestuttaa.

"Kapitalismia ja markkinatalouttakin on monenlaista. On kaksi ongelmaa: sosiaalinen eli oikeudenmukaisuuden ongelma ja ekologinen ongelma", Vadén aloittaa.

"Minkä takia he, joilla sattuu olemaan pääomaa, olisivat oikeutettuja päättämään? Se on sosiaalinen ongelma. Ekologinen ongelma on, että tässä rajatussa tilassa ei vain kerta kaikkiaan voi olla rajatonta kasvua. Muuten kuin siten, että jotkut kasvavat ja jotkut nitistetään."

Paljon on onneksi myös kannatettavaa, omaehtoista toimintaa. Nörtit esimerkiksi pistivät valittamatta toimeksi ja kirjoittivat rivi riviltä oman käyttöjärjestelmän, Linuxin. Nyt se on vapaasti saatavilla, ja vapaita ohjelmiakin on melkein kaikkeen.

"Samantapaisia ovat ekokylät. Nehän ovat tietyllä lailla samaa asiaa. Kokoonnutaan yhteen ja opetellaan tekemään uudella tavalla vanhaa elintapaa", Vadén kertoo.

"Esimerkiksi Intiassa on eräs porukka, Vidya Ashram, joka vain kokoaa ihmisiä ympäriltä keskustelemaan, mitä tieto on. Miten arkipäivän ja jokapäiväisen elämän tieto suhtautuu siihen, mitä yliopistoista ja niiden yläpuolelta markkinoidaan tietona? Sieltä sitten nousee esimerkiksi vaatimuksia autonomisista yliopistoista. Tällaisiahan on paljon, ja ne ovat aivan upeita hommia."

Aika näyttää, kuinka merkittäväksi osaksi opiskelua Wikiopiston kaltaiset vaihtoehtoiset oppimiskanavat kasvavat. Tilausta luulisi olevan, sillä "oikeissa" yliopistoissa työstetään koko ajan enemmän määrää kuin laatua.

Vadén ei silti usko sellaiseenkaan malliin, jossa yliopistoväki vain vaatii rahaa puuhastellakseen norsunluutornissaan.

"Kyllä tutkimuksen pitää olla kiinni yhteiskunnassa ja ajassa, mutta sitä ei välttämättä kannata kiinnittää aikaansa voitontavoittelulla tai muulla ahneudella. Tutkimus voidaan kiinnittää aikaan myös sellaisilla asioilla kuin tärkeys tai merkityksellisyys. Tuottaako tutkimus hyvyyttä, totuutta ja kauneutta ympärilleen?"

Mikko Nenonen, teksti
Hannele Alanko, kuvitus