Meidän talo

"Välillä joutuu itse syömään kauheasti makkaraa, jos kaikki ei mene", Pekolan asukastoimikunnan puheenjohtaja Manu Humppi virnistää.

Petsamon rajalla sijaitsevassa Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön (Toas) asuntokohteessa Pekolassa ovat alkamassa kevään grillijuhlat. Ulkopöytä ja grillikatoksen penkit notkuvat, kun asukastoimikunnan jäsenet kantavat makkaroita, soijanakkeja, maisseja, sipsejä ja karkkeja. Viinaksia ei tuoda kaikkia kerralla ulos, koska niissä on aikamoinen kantaminen. Kaljaa on viisi koria, siideri- ja lonkeropulloja nelisenkymmentä ja viiniä kolme pahvitonkkaa.

Tänäkään vuonna tarjoiltavat eivät taatusti lopu kesken. Jo alkuilta lupaa, että bileet jatkuvat aamuyöhön, sillä paikalla on kymmeniä juhlijoita. Muutama on tullut kuokkimaan.

"Nää makkarat on jäässä", Humppi naurahtaa.

Asukastoimikunta kävi hyvissä ajoin kaupassa, koska ostettavaa oli todella paljon. Tarjoiltavia on hulppeasti 450 euron edestä.

Vaikka ilmaisen viinan ja opiskelijatalon luulisi olevan kaoottinen yhdistelmä, bileet sujuvat yllättävänkin asiallisesti. Pekolassa on paljon perheasuntoja, mikä näkyy juhlien luonteessa selkeästi. Asukkaat juovat maltillisesti ja juhlivat rauhallisesti.

"Ei täällä koskaan kukaan ole juonut itseään niin kamalaan kuntoon, että olisi alkanut rähinöidä", Humppi sanoo.

Grillijuhlat alkavat jo puoli seitsemältä toukokuisena perjantai-iltana. Alkuillasta paikalla on paljon lapsia ja lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa. Kaikkein pienimmätkin osallistuvat tikkakisaan.

Pekola käsittää Ilmarinkadulla sijaitsevat viisi Alvar Aallon suunnittelemaa opiskelijakerrostaloa. Pekola on suosittu asumiskohde, koska se on lähellä yliopistoa, keskustaa ja ammattikorkeakouluja.

Asunnot ovat melko halpoja, koska 1950-luvun asuntoihin ei ole juuri tehty remontteja. Muiden kuin lapsiperheiden pitää tosin jonottaa asuntoa melko kauan. Lapsen kanssa asuntoon pääsee hyvällä tuurilla jopa kuukaudessa.

Suurin osa juhlijoista kehuu Pekolan olevan nimenomaan lapsiystävällinen asuinpaikka. Lapsiperheet tapaavat hiekkalaatikolla ja tuntevat toisensa paremmin kuin talon muut asukkaat. Muutkin moikkailevat naapureitaan.

"Kyllä täällä on ainakin samanhenkisempää porukkaa kuin yksityisissä taloyhtiöissä ja enemmän yhteisöllisyyttä", asukastoimikunnassa toimiva Mikko Peltonen sanoo.

Harva on grillibileissä yksin. Bileissä hierotaan uusia tuttavuuksia, mutta myös kurssikaverit huomaavat asuvansa samassa talossa.

"Samalla käytävällä asui viisi opiskelukaveriani. Toiset viisi lisää täällä muissa taloissa", arkkitehdiksi juuri valmistunut Humppi hymyilee.

44-vuotias kasvatustieteiden opiskelija ja ison perheen äiti Kirsti Marttala on ottanut illan emännän roolin. Hän haluaa muutenkin pitää ihmisistä huolta.

"Naapuriapu on ruvennut toimimaan tosi hyvin, ja toivoisinkin, ettei kukaan jää yksin. Pekolassa voi keskellä yötä mennä kysymään, jos hätä tulee. Meillekin on tullut viestiä, että pitää lähteä synnyttämään, tuleeko joku lapsenvahdiksi. Tai voi soittaa, että nyt olisi siideripullo vajaa", Marttala kehuu.

Vaikka Pekola vaikuttaa erittäin viihtyisältä asuinpaikalta, aivan juhlien aluksi Marttala joutuu keräämään rikotun grillikatoksen lasinsirpaleita ja loppuillasta pihalta löytyy jopa verinen huumeruisku.

Marttala kehoittaa hankkimaan heti opiskelujen aluksi kavereita.

"Mitä on omalla paikkakunnalla harrastanut, sitä kannattaa jatkaa. Pyykkituvalla voi tavata esimerkiksi toista sukupuolta tai kirjastossa ja kapakassakin. Tosin kapakassa kannattaa suodattaa. "

Itse hän sai ensimmäisen tuttunsa opiskelujen alettua naapuristaan, kun lainasi tältä kahvinkeitintä, jotta sai keitettyä muuttomiehille kahvit.

"Jos tulee Pekolaan, niin kannattaa tulla grillitapahtumaan ja hiekkalaatikolle ja sanoa, että Â’hei mä oon uusi asukasÂ’", Marttala luettelee tutustumistapoja.

"Samanlaisia juhlia ei järjestetä yksityisten vuokraamissa kerrostaloissa. Tällainen pienikin yhteisöllisyys on hyvä juttu", Virpi Viljamaa kehuu kesäjuhlia.

Vaasasta Tampereelle opiskelemaan muuttanut Viljanmaa on asettunut grillikatokseen syömään eväitä. Hän on asunut Pekolassa nelisen vuotta ja on ollut yliopistolla kirjoilla vuodesta 1999. Hän painottaa aivan erityisesti asunnon yhteishengen tärkeyttä ja suosittelee uusille opiskelijoille solukämppiä.

"Se olisi todella tärkeää opiskelijalle, joka tulee Tampereelle toiselta paikkakunnalta ja jolla ei ole täällä välttämättä mitään sukulaisia eikä muitakaan tuttuja."

Viljamaa ei saanut ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Toasilta solukämppää, mutta sai lehti-ilmoituksen avulla kuitenkin kämppiksen ja kaksion.

"Voisin kuvitella, että olisi parempi, jos olisi kunnon solukämppä. Kunnon yhteisö, jossa on 4—5 ihmistä. Jos ei tule yhden ihmisen kanssa toimeen, niin tulee jonkun muun kanssa. Ylipäänsä on tärkeää, että kehittyy porukoita, eikä pelkkiä yksittäisiä ihmissuhteita."

Kämppisten lisäksi Viljamaa suosittelee menemään rohkeasti mukaan ainejärjestötoimintaan alusta asti.

"Jos alkuun tuntuu ujolta, niin se varmasti menee ohi muutamassa viikossa."

Hän asuu nykyisin Pekolan yksiössä. Yksiössäkään ei ole enää yksinäistä, koska hänellä on niin paljon tuttuja. Hän kehuu Pekolaa Toasin parhaisiin kuuluvaksi kohteeksi.

"Tämä on todella halpa, rauhallinen sekä lähellä keskustaa ja yliopistoa. Ainut miinus on, että asunto on kylmä talvella."

Viljamaa ei ole ainakaan vielä käynyt taloyhtiön kokouksissa.

"Kyllä tässä varmaan monta vuotta vielä menee, joten katsoo nyt, mitä tapahtuu. Jos olisi mukana taloyhtiössä, voisi vaikuttaa siihen, mitä täällä järjestetään."

"Minä olin varmaankin viimeinen duunari, joka muutti Pekolaan ennen kuin tämä myytiin Toasille. Kun Toas osti talot, sanottiin, että kolmessa vuodessa asukkaat vaihtuvat opiskelijoiksi. Opiskelijatkin tarvitsevat kämppiä, mutta ei minulla mikään aikomus ole lähteä", 45-vuotias Esa Ylinen hymyilee.

Punatiiliset Pekolan talot on rakennettu Tampellan tehdastyöläisten työsuhdeasunnoiksi. Toas osti talot kymmenisen vuotta sitten, mutta talossa asuu yhä myös vanhoja työläisiä, joiden vuokrasopimukset säilyivät omistajan vaihdoksessa.

Ylisen arvion mukaan ainakin 20 vanhaa tehdastyöläistä on pysynyt talossa. Työläisten nimet ovat ovissa muovikirjaimin, opiskelijoiden teipillä tai muulla tilapäisratkaisulla. Ylinen ei tosin tunne kovin montaa naapuriaan, sillä opiskelijanaapurit vaihtuvat melko usein. Opiskelijoiden ja työläisten yhteiselo sujuu kuitenkin mutkattomasti.

"On tämä rauhallisempaa kuin Tampellan aikaan. Sitä saattoi monet säikähtää, että kun opiskelijat tulee, käy rauhattomammaksi."

Pekolan asukastoimikunta järjestää syksyisin ja keväisin grillijuhlat sekä pikkujoulut, jos järjestäjä löytyy. Lapsiperheille on omia tapahtumia. Talvella asukastoimikunta ei järjestä juurikaan tapahtumia, koska kerhohuone ei ole kovin viihtyisä. Asukkailla on käytössä myös kierrätyshuone, josta saa ottaa tavaroita ja lehtiä, kunhan tuo jotain tilalle. Katolla näkyy terassi, jota ei saa käyttää liian matalien kaiteiden takia.

Kaikki asukastoimikunnan tapahtumat ovat nykyisin pihapiirissä, sillä toimintaa rahoittava Toas muutti sääntöjään vuosi sitten. Rahaa saa käyttää vain asumiskohteessa järjestettäviin tapahtumiin.

"Muutos on vähentänyt toimintaa, koska se rajoittaa vaihtoehtoja. Ennen on käyty joskus katsomassa jalkapalloa ja opastetulla kävelykierroksella, mutta enää ei voi", Peltonen sanoo.

"Tämä on ainut keino saada enää ihmisiä yhteen", Humppi jatkaa kohottaen olutpulloaan.

Kaikille opiskelijataloille iso rahaköntsä ei vain sovi. Pekolalaisten tiedon mukaan Toas lopetti muun kuin kohteessa tapahtuvan toiminnan tukemisen, koska joku Toasin asukastoimikunta käytti kaikki rahat ravintolassa pienellä porukalla sen jälkeen, kun koko vuoden aikana ei oltu järjestetty kerrassaan mitään toimintaa.

Toasissa ei muisteta tällaista tapahtuneen.

"Nyt halutaan, että toiminta tapahtuu kohteen sisällä, jotta kaikilla asukkailla olisi mahdollisuus osallistua", Toasin asuntotoimiston esimies Pia Ylimäki sanoo.

Toas antaa asukastoimikunnilleen rahaa yhteensä lähes 40 000 euroa vuodessa. Tämä tekee asukasmäärän mukaisesti jaettuna noin 300-2 500 euroa per asukastoimikunta.

Rahat on tarkoitettu pihapiirissä tapahtuviin tapahtumiin ja kaikkia asukkaita hyödyttäviin hankintoihin kuten pora- tai ompelukoneen hankintaan.

Asukastoimikunnan ei tarvitse hankkia rahoillaan isoja hankintoja kuten biljardipöytää eikä jatkuvia hankintoja kuten grillihalkoja.

Lapset lähtevät pikku hiljaa nukkumaan, ja aikuisetkin saavat oman tikkakisansa. Mutta kymmenen-yhdentoista aikaankin juhliminen on hyvin rauhallista. Itse asiassa juhlien kävijämäärä alkaa painua jo laskuun. Vain kaikkein sinnikkäimmät jatkavat.

Puheensorina on melko vaimea. Keskustelu pyörii niin kaljan hinnassa kuin kestovaipoissakin. Erityisesti vanhat asukkaat alkavat muistella edellisten vuosien legendaarisia grillijuhlia.

Yksi isä alkaa silti etsiskellä jakorasiaa, sillä hänen itkuhälyttimensä tarvitsisi virtaa. Onneksi sähkötolppa löytyy pian viereiseltä parkkipaikalta.

Grillibileissä on kuulemma aina yhtä viileä. Päivällä käytetyt aurinkolasit alkavat etsiytyä taskuun, ja pitkähihaisen lisäksi villapaita on tarpeen.

Keskiyön lähestyessä viimeinen kymmenikkö on enää jäljellä. Vilpoisuus tuntuu, vaikka kaljaa onkin jo kitattu melkoisia määriä.

Juhlijat kantavat pihapenkin grillinuotion eteen, jotta kaikki mahtuvat nuotion ääreen lämmittelemään.

Yhden aikaan hipsimme valokuvaajan kanssa paikalta. Tarjoiltavaa ja seuraa olisi vielä riittänyt, mutta yö kävi yllättävän kylmäksi.

Opiskelija jää usein yksin

"Ennen kuin uusien opiskelijoiden kontaktit syntyvät, voi olla vaikea löytää hengenheimolaisia. Toinen joukko on gradun tekijät, koska heillä ei ole enää luentoja ja kaverit alkavat valmistua", Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yhteisöterveyden vastaava psykologi Henriette Hämeenaho sanoo.

Opiskelijoiden vapaaehtoisjärjestö Nyyti tarjoaa apua myös yksinäisille.

"Nyyti on aloittanut vastikään hengailuillat, joihin yksinäiset on tervetulleita. Siellä ei tarvitse tunnustautua kauhean ongelmalliseksi yksinäiseksi, vaan se on normaalia ajanviettoa."

Hämeenahon mielestä nyky-yliopistomaailmasta puuttuu yhteisöllisyyttä. Viestintä hoidetaan sähköisesti.

"Eivät tilaratkaisut anna edes pienen keskusteluyhteisön syntymiselle paljon mahdollisuuksia, kun penkit kulkevat, esimerkiksi Linnassa, seinien vieressä."

Hämeenaho kannustaa opiskelijoita menemään mukaan kaikkeen toimintaan.

"Yleensä ystävyydet syntyvät sillä perusteella, että on jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Katrin Havia, kuvat